Voiko tämä olla totta?

Sain sunnuntaina aamulla pienen paniikkikohtauksen. Olen niin huono uskomaan, että joku voisi oikeasti olla kiinnostunut juuri musta. Nytkin mielikuvitus teki tepposet ja alkoi heitellä kaikkee että mitäs jos se onki löytäny tupareitten jatkoilla jonkun misun ja nyt mä en saa sitä kiinni ku se makoilee sen kaa (ku sillonhan sitä ei saanu kukaa kii ku se oli täälä ekan yön). Onneksi toi hälveni sitten, kun sain Antilta tekstarin jo ennen puoltapäivää, että hän on jo matkalla Hesaan. ja loputkin moiset ajatukset toivottavasti kuoli kun aloin tutustua Anttiin paremmin.

Menin sunnuntaina tosiaan Hesaan, ja kun kyse oli työmatkasta, niin koulutuksen puolesta viivyin sielä tiistai-iltaan saakka. Ajomatkalla Hesaan sain viimein selvitettyä, että voin (ja voisi jopa olla suotavaa) perua hotelli ja olla Antin työnä yöt. Joten niinpä tehtiin.

Sunnuntai-ilta meni paikoitellen vähän jähmeissä tunnelmissa epämääräisiä telkkuohjelmia katsoes, mutta nukkumaan mennessä pääsi taas viekkuun. Ja siinä olikin sitten tavattoman hyvä olla.

Maanantai-ilta menikin sitten vähän erikoisissa tunnelmissa, viideltä aloitetut päikkärit jatkui lähes kokonaan ilman nukkumista varttia yli yhteentoista. Saldona oli selitys siihen, miksi edelleenkin harrastettiin turvaseksiä vaatteet päällä (oli hyvä ja mukava selitys, joten mennäämpi ihan rauhassa ja ymmärtäväisissä merkeissä) + keskustelu siitä missä nyt mennään. Ja tuon keskustelun aikana selvisi, että molemmat oli tavattoman paljo miettiny että mitähän se toinen mahtaa miettiä ja tehdä. Ja Antti paljasti että hänkin on tavattoman epävarma ja ujo. Niin ja kai siinä sitten päädyttiin siihen, että molemmat on tosissaan ja kai tässä vähäs niiku seukataan (en vain millään voi uskoa moista todeksi).

Eilinen oli aivan ihana siihen asti, että jouduin lähtemään ajelemaan. Taisin aamulla herätä hellittelyyn ja pusuihin. Aamupalalla sai silittelyjä ja illalla keskustellessakin koko ajan sai hellittelyä. Ihan niin parasta :). Jotain kertoo kai sekin, että ilmeisesti hirmumäärästä intohimoista pusuttelua leuka on nyt ihan rikki (herkkä hipiä ei taida kestää sen hankaamista karheaa sänkeä vastaan tuossa määrin).

Olen kyllä niiiiin onnellinen. Täytyy pysyäkin tällaisena eikä antaa epävarmuudelle sijaa. Nyt en varmaksi tiedä milloin seuraavan kerran tavataan, voi mennä yli pari viikkoakin :(. Ja nyt jo on niin hirvee ikävä.

Mitähän tälle blogille nyt pitäisi tehdä... Tämän tarkoituksena oli kertoa sinkkuelämästä ja sen oikean etsimisestä. Tuntuisi, että nyt olis yksi potentiaalinen tuossa tarkemmassa tutustumisessa. Jotenkin ei tuntuisi reilulta jatkaa tämän blogin kirjoittamista kertomalla meidän suhteesta.