Siivoaminen on ehkä viimeinen asia maailmassa, mitä haluaisin tehdä. Jotenkin se ei vain ole "mun juttu", ei ole ikinä ollut. Tällä viikolla olen kuitenkin huomannut aika erikoisen ilmiön: miespuolisen vieraan odottelu on herättänyt varsinaisen siivousvimman.
Nyt on jo perusteellisesti siivottu kylppäri (puolen vuoden hätäisten siistimisten jälkeen), makkari, vessa, eteinen ja osa keittiöstä (tässä järjestyksessä. Mikähän mun oletusarvio visiitin sisällölle on mahtanut olla kun tuo makkari - kylppärilinja tuntui niin kovin tärkeältä... *tässä sellainen veikeä punastunut hymiö* ).
Tai oikeastaanhan olen huijannut itseni siivoamaan odottaessa vierasta. Vaikuttaisi kuitenkin aika todennäköiseltä, että hän ei reissaa tänne perjantaina, kun itse olen kuitenkin matkaamassa hänen luokseen jo sunnuntaina. Kämpän siistiytyminen ei kai kuitenkaan koskaan voi olla huono asia...
Toinen metka juttu on se, että jotenkin aivan hirveästi toivon, että Antti tulisi kaikesta huolimatta tänne perjantaina. Merkkaisi tavattoman paljon, että hänkään ei malttaisi odottaa enää yhtään pidempään seuraavaa tapaamista. Tiedän, että tulen pettymään kun(/jos?) hän ei järkisyistä tulekaan tänne.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti