Muutama sana ihastuneena olemisesta ja sen järjettömyyksistä, joita tällä viikollakin olen kokenut. On se kyllä niin älytöntä, miten toisen näkeminen ja ajatteleminen voi vaikuttaa niin… aina sisällä läikähtää jotain lämmintä ja sisuskalut menee ylösalaisin. Perhosiakin tuntuu lentävän vatsassa. Ja tämä, vaikka samaan tyyppiin on ollu ihastunu jo iät ja ajat.
Tällä viikolla saavutin uuden tason tässä hulluudessa. Hän asioi viereisessä loosissa olevan kanssa pitkän tovin eikä työnteostani tullut sitten niin mitään. Kuuntelin vain hänen ääntään (toivottavasti huokaukset eivät kuuluneet sermin toiselle puolelle… ei varmaankaan kun en uskaltanut olla äänekäs että jotain ei olisi jäänyt kuulematta). En siis kuunnellut, mitä hän puhui, vaan ihan yksinkertaisesti ja pelkästään hänen ääntään. Onneksi hänen työpisteensä ei ole ihan omani tuntumassa, enhän saisi muuten mitään tehtyä.
Myös se on tekemässä minut hulluksi, että saattaa olla, että tämän kuun loppupuolella vietämme kokonaisen päivän yhdessä töitten puolesta. Ainut on vain, että yksi työkaveri voi tahtomattaan pilata tämän tapahtumasta ja nyt pelkään kuolemakseni että juuri näin käy. No, ei sen puoleen, tuon aiemman perusteella minun voi olla melkoisen haasteellista työskennellä (tai pysyä ylipäätään täyspäisenä… ) hänen kanssaan samassa tilassa.
Nii juu, ja mä saan sen elämäni kisun itselleni :). En siis jatkossa ole ainakaan ihan yksikseni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti