Alkutilanne

Silläkin uhalla, että samanlaisia blogeja on maailma täynnä, päätin minäkin alkaa kirjoittaa nettiin päiväkirjaa elämästäni. Lähinnä tämä tullee käsittelemään sinkkuelämän kommervenkkejä, sillä se on asia, joka tällä hetkellä eniten pyörii mielessä. Kaikki muu on kohdallaan, on työ, oma kiva asunto ja suurin piirtein tervekin taidan olla (okei, nyt olen pitkään ollut flunssakierteessä, mutta se on kuitenkin aika pientä). Ainut mikä puuttuu, on se joku jonka kanssa jakaa kaikki tämä ja paljon enemmän.


Tämä on tilanne tällä hetkellä:

Viimeisin suhteeni päättyi alkukesästä. Seurustelu Mikan kanssa kesti vain muutaman kuukauden, mutta oli sitäkin tunnepitoisempi. Suuren osan ajasta olen sitä mieltä, että olen päässyt täysin yli tuosta ja että en oikeasti haluaisi häntä takaisin. Sitten tulee kuitenkin sellaisia hetkiä, jolloin ero tuntuu todella pahalta ja ainut mitä haluaisi tehdä, on käpertyä Mikan turvalliseen kainaloon. Haluaisin kuitenkin uskoa olevani valmis uuteen suhteeseen. Ainakin pystyn kiinnostumaan ja ihastumaan muihin ja unelmissa hän ei ole enää se, jonka kanssa päädyn yhteen.

Olen ollut pian kaksi vuotta ihastunut yhteen jätkään työpaikalta, kutsutaan häntä vaikka Mikoksi. Olen koko pienen ikäni harrastanut pitkällisiä ihastumisia. Harvoin ne tosin niin pahaa laatua ovat olleet, että olisin jotain asialle tehnyt, mikä tässä tapauksessa tapahtui. ”Valitettavasti en ainakaan nyt…” oli vastaus kun pyysin häntä ulos reilu vuosi sitten. Sen jälkeen en ole tehnyt asialle mitään, en halua aiheuttaa vaivautunutta oloa ihmiselle, jonka kuitenkin näen liki päivittäin. Vaan kyllä tuo ”ainakaan nyt” ja osakseni saamat vilkaisut mieltä edelleen vaivaavat.

Työpaikalla on myös toinen mielenkiintoinen jäbä, olkoon tässä vaikka Sami. Taitaa olla vähän niin, että olen hänen avulla yrittänyt päästä eroon tuosta Mikko-pakkomielteestä, huonolla menestyksellä kylläkin. Menin ihastumaan tyyppiin kun hän yllättäen alkoi työpaikalla puhua minulle. Mieltä kaivelee vieläkin hieman yksi kesätapahtuma kun törmäsin häneen. Vain lyhyen juttutuokion jälkeen jouduin lähtemään vessaan enkä enää löytänyt häntä. Ei vain voi olla pohtimatta, mitä olisi voinut tapahtua tuossa vapaa-ajan törmäämisessä kun molemmat olivat hieman tuiskeessa…

Käyn aina välillä baareissa ja siellä monesti tutustuukin erilaisiin miehiin. En tykkää mistään yhden illan jutuista, mutta myönnettäköön, että joskus niihinkin on tullut sorruttua. Mutta vain kerran olen lähtenyt nimenomaan siinä ajatuksessa, että nyt on pakko saada seksiä (pitkä selibaatti takana, jos asiaa jotenkin tarvitsee selitellä…). Yleensä syy on vain läheisyydenkaipuu tai jollain hullulla tavalla se, että ei halua päättää iltaa lähtemällä eri teille. Periaatteessa tiedän, että mahikset saada puhelinnumero on yhtä pienet, kenties pienemmätkin, silloin illalla kuin seuraavana aamuna. Elän myös toisaalta periaatteella ”jos heti menee sänkyyn, ei voi tulla mitään syvällisempää… ja toisinpäin”. Ja monesti sanonkin tuon, se onkin vähän niin kuin testi, että jos se toinen sitten ei yritäkään yhteisenä yönä mitään, kenties siitä sitten voikin tulla jotain… Juu, ihan pönttöä. Ja yleensä kuulen vain mitä kirjavimpia vakuutuksia siitä, miten asia ei ole noin, että ihan hyvin voidaan nyt tehdä jotain ja silti voi kehkeytyä jotain…

Viime viikonloppuna tapasin baarissa aivan ihanan jäbän, kutsuttakoon häntä Joniksi. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että olen muuttanut ulkonäköäni aika paljon tämän vuoden aikana ja nyt tuttavuutta alkavat tekemään sellaiset, joiden ennen en olisi voinut kuvitellakaan olevan minusta kiinnostuneita niin millään tavalla. No, tässä kävi juuri niin, vilkaisin pari kertaa pitkään namua jäbää tanssilattialla ja hämpä tulikin pian minun luokseni tanssimaan.
Pidettiin hauskaa koko ilta, hän saattoi minut kotiin. En päästänyt häntä sisälle, tuntui jotenkin tavattoman tärkeältä, että nyt ei tulisi mitään heti. Sovittiinkin, että nähdään seuraavana iltana kahvilassa.

Seuraavana päivänä tuli viesti, jossa Joni halusikin aikaistaa tapaamista ja aikaa rukattiin moneen otteeseen. Treffit olivat aivan ihanat ja saivat minut entistä vakuuttuneemmaksi, että sen lisäksi että Joni on syötävän söpö, niin hän on vielä tavattoman huumorintajuinen, harrastaa samoja asioita ja järkikin tuntuu olevan kotona. Niin, ja hänen kanssa pystyy keskustelemaan arkiasioiden lisäksi myös tunteista. Juu, liian hyvää ollakseen totta: Joni sanoi treffien päätteeksi, että ei nyt pysty mihinkään syvällisempään kun ei ole vielä toipunut erosta.

Tunsin oloni todella pettyneeksi (eikä ollut suinkaan eka kerta tänä vuonna). En vain yksinkertaisesti jaksa tuollaista enää niin päätin, että en enää tuolla tavoin innostu mistään enkä myöskään enää aktiivisesti etsi mitään. Tätä sydäntä on tölvitty tarpeeksi tälle vuodelle. Vaan kaikesta huolimatta Joni on tuon jälkeen pitänyt yhteyttä. Tuli eilen tänne ”päiväkahveille”, mutta ei siitä sitten mitään tullutkaan. Ei siis fuckbuddyäkään tästä tyypistä… Aika näyttää, mitä tuosta muotoutuu vai muotoutuuko yhtikäs mitään.

Tapaamisen jälkeen tuntui kuitenkin, että ei kai se maailma tähän lopukaan, että kai sitä vois vähän itseään altistaa niille kolhuille kun tästäkin selvisi hengissä. Olin jo ennen tätä tapausta kypsytellyt blogi-ideaa ja mietinkin tuossa välillä, että sepäs hauskaa kirjoittaa sinkkuelämästä blogia kun on päättänyt ettei loppuvuodesta sekaannu yhteenkään mieheen :D. Mutta ei sentis :).

Olen vaihteeksi kokeillut nettideittailua. Muutamia ihan mielenkiintoisia tapauksia on, mutta juuri tällä hetkellä en vain jaksa kiinnostua tarpeeksi tavatakseni heistä ketään. Tai tunteet menevät laidasta laitaan, toisinaan ajattelee että mitäs siinä häviäisi mutta toisaalta ei vain löydy tarpeeksi energiaa… Kai noissa Mikossa, Samissa ja Jonissa on riittävästi täyttämään sydämen tältä erää. Toisaalta en kuitenkaan pitäisi lainkaan mahdottomana tavata ihmistä joka veisikin yhtäkkiä kokonaan sydämeni noilta.

Ja tähän toivoisin päätyväni:

Joo joo, tein juuri viikko sitten lupauksen itselleni, että en etsi ketään. Mutta kai sitä silti voi toivoa että kohdalle sattuisi kiltti, mukava, huumorintajuinen, urheilua harrastava miespuolinen henkilö, joka jostain kummasta luonnonoikusta haluaisi viettää aikaa minun kanssani. Aina kivempi jos se olisi joku tuossa yllä mainitsemistani, mutta jos tapaus Mika on jotain opettanut niin sen, että on myös mahdollista tutustua johonkin aivan uuteen ihmiseen, josta voi innostua yhtälailla ja nopeastikin.